sunnuntai 28. joulukuuta 2014

Pinkkiä Pandalle + opetus hamsterille

Tässä nämä suitset ja loimi nyt ovat...




















Kävin eilen tallimatkan varrella sijaitsevassa Eurokankaassa. Siellä oli ihan kivoja kankaita, mutta minun oli myös pakko hieman hillitä itseäni. Ostin itselleni mustaa huopakangasta silmiä varten ja ihan pienen palan valkoista fleeceä, että saan siitä tehtyä merkin yhdelle keskeneräiselle hevoselle. Kuulostaa ehkä tähän mennessä pieneltä ja vähäpätöiseltä shoppailulta, mutta sitten kun näin yhden hieman mustan velboan tyyppisen karvakankaan palalaarissa, en enää pystynyt hillitsemään itseäni ja minun oli aivan pakko hamstrata sitä aivan valtava määrä, vaikka minulla on jo mustia kankaita aivan liikaa ennestäänkin.

No, kotona päätin hieman puhdistaa kangasta, koska se oli maannut palalaarin pohjalla ja se oli aivan täynnä nukkaa ja likahippua. Siinähän meni sitten melkein koko ilta eikä kangas käsittelynikään jälkeen jäänyt kovin puhtaaksi.









Luovutin kesken...

Muistuttaisin vielä tulevasta kysymyspostauksesta. Kysymyksiä on tullut jo jonkin verran ja kiitän kaikkia, jotka niitä ovat minulle lähettäneet, mutta vielä tarvittaisiin mielellään lisää. Niitä voi lähettää kommentoimalla blogiin. Kysymykset voivat koskea keppihevosten ohella myös mitä tahansa maan ja taivaan väliltä. Julkaisen kysymyspostauksen joskus alkuvuodesta.

perjantai 26. joulukuuta 2014

Hamsterin joulutervehdys

Että isovanhemmat ovat hyödyllisiä! Mummulta ja papalta sain eilen joululahjaksi kaikkea mukavaa keppihevoskamaa. Tänään sain mummilta ja ukilta heidän talonsa kätköistään myös muutamia hyödyllisiä juttuja, joita he eivät enää tarvitse.






Tummanruskeaa karvakangasta, vaaleanruskeaa nahkaa sekä kahta epämääräistä, mutta ihanaa kangasta, joiden laaduista minulla ei ole hajuakaan.







Hieman tarpeellisempaa ja epätarpeellisempaa tilpehööriä.







Kaksi kerää jotain tuntematonta lankaa, joista uskoisin saavani hyvin mielenkiintoisen harjan.

Hamsteri on nyt onnensa kukkuloilla!

torstai 25. joulukuuta 2014

Jennyn joulu

Olen ollut viime aikoina niin kiireinen, että en ole edes ehtinyt ajatella joulun saapumista. Enkä ole paketoinut yhden yhtä lahjaa enkä valmistautunut siihen mitenkään muutenkaan. Isäni ja äitini lahjat minulta tulivat myös täytenä yllätyksenä, sillä ostamme lahjat yhteisinä, esim. isältä ja minulta äidille tai äidiltä ja minulta isälle. Tänä vuonna en edes ehtinyt kysyä, mitä kumpikin vanhempi on kummallekin meiltä yhteisenä ostanut puhumattakaan, että olisin ehtinyt lähteä mukaan kauppaan valitsemaan.

Tai no, voi se olla myös sitä, että odotin joulua niin kauhulla, että en vain halunnut ajatella sitä. Meidän perheessämme aina joku on jouluna sairas. En edes muista joulua, jolloin olisimme olleet kaikki terveitä. Tänä vuonna isäni on sairas. En nyt erittele tarkemmin mikä hänellä on, mutta joutui kuitenkin menemään jouluaattona lääkäriin.

Tänä vuonna meillä oli sentään todella hieno "joulukuusi". Kröhöm... Viime vuonna meillä oli ihan oikea, kaunis ja tuuhea kuusi, mutta muutaman päivän riemun jälkeen oli talo täynnä hämähäkkiä ja muuta menijää. Mutta niinhän siinä käy, kun metsästä tuo luontokappaleen kotiinsa. En kyllä usko, että meille tämän jälkeen tuodaan oikeaa kuusta, sillä meneehän se joulu näinkin. Hämähäkit eivät ole sukulaisia, joten heitä ei ole pakko kutsua kylään.









Tämän lisäksi ei meillä sitten muita joulukoristeita ollutkaan. Paitsi no, yksi olkipukki keppihevostallissa, mutta kuitenkin.

Lisäksi minun tekemiseni eivät olleet kovin jouluisia. Pesin ja istuttelin kasveja akvaarioon, siivosin huonettani, ompelin Pandan suitsia ja kävin mäkikuntotreeneissä Paladinin kanssa.

No joo, oli tuo akvaariokasvejen peseminen sinänsä jouluista, että kasvit olivat lahjoja kaloilleni. Kultakalat ja karpit rakastavat nimittäin kasvien tuhoamista. Ruuaksi, siis.

Huoneeni on nyt todella hyvässä järjestyksessä. Se ei koskaan ole ollut yhtä hyvä. Ja nyt myös aion pitää sen sellaisena.

Pandan suitset ovat ihan kohta valmiit. Loimi on jo, mutta julkisen siitä varmaan kuvat vasta yhtä aikaa suitsien kanssa.

Ja mäkikuntotreenit jouluna... Joko olen tosiharrastaja tai sitten täysi hullu. Ellen molempia yhtä aikaa.

Oli päivässäni kuitenkin jotain jouluistakin. Kuuntelin joululauluja ja kävin Pipsan kanssa jouluisella maastolenkillä.
















Piaffitar-kullan harja meinaa välillä tehdä minut hulluksi. Etenkin lumisateella se on aivan kammottava.

Ja lahjojen avaus, totta kai! Tänä vuonna sain mm. :
- aivan liikaa suklaata (apua, hukun siihen)
- kahta ihanaa, punakultaista nauhaa
- magneetin nuppineuloja varten
- paremman nahanreijittimen
- sekä sokerina pohjalla: Iisan tallilta yksien suitsien kanssa keppihevosen tilaamisen kustannuksen









Söin myös joulusuklaata, pipareita, kinkkua sekä kraavilohta. Kraavilohi on ehdoton jouluherkkuni. Sitä tulee vedettyä jouluna ihan liikaa. Tänään olen menossa mummulleni ja pappalleni jouluaterialle. Siellä on joka vuosi tarjolla kraavilohta, joten odotan jo innolla.

Saan siellä myöskin lahjani mummulta ja papalta. Jos saan jotain keppihevosen tekotarvikkeita tai muuta kivaa, postailen vielä blogiini. Mutta nyt toivotan hyvää joulupäivää kaikille ja päästän sinutkin, rakas lukija, muihin hommiin.

maanantai 22. joulukuuta 2014

Keppihevospainotteisen päivän loppuosa

Päänsärkyni onneksi hellitti, kun lopetin keppihevosten pakkomiettimisen. Unohdin kyllä rankat koulutreenit. Yllätän nyt varmaan lukijat perin pohjaisesti, kun kerron, että treenien sijaan kävin kahdesti maastossa. Ensimmäisen kerran kävin Paladinilla niin, että mummuni ja pappani kävivät samalla kävelyllä (tiedän, seurue näytti hyvin järkevältä) ja toisen kerran Pandalla Kittyn ja Jolien kanssa.










Paladin-poro taas vauhdissa ensimmäisellä maastolenkillä.

Lisäksi tein hieman Pandan suitsia ja loimea. En ihan saanut kumpaakaan valmiiksi asti, mutta lähiaikoina saan ne kyllä valmiiksi ja sitten julkaisen niistä kuvat blogissani.

Lisäksi pidin kuolaintalkoot. Oikeastaan en kyllä ehtinyt tehdä kuin vain yhdet kuolaimet, mutta ei se haittaa. Hyvähän sekin on minulle, sillä inhoan kuolaimien tekoa ja olen siinä aivan surkea. Näistä tuli sentään aivan kohtuulliset.







Sellainen oli minun kepparipäiväni. Tässä vielä yhteenveto.

Tuleeko minulle huono olo kokoaikaisesta keppihevosten ajattelusta?

Hypoteesi: Luultavasti illalla pää on liian täynnä keppihevosia.

Tutkimustulos: Päänsärky alkoi heti aamulla, ennen kuin kuvittelin olevani edes hereillä.

Pystynkö pitämään keppihevospäivää vai luovutanko?

Hypoteesi: Uskoisin pystyväni.

Tutkimustulos: Keppihevospäivä vaihtui keppihevospainotteiseksi päiväksi jo kello yksi.

Pysynkö puhe- / kirjoitustavoitteessani?

Hypoteesi: Puhumisessa varmaan tulee lipsahduksia, mutta kirjoitustavoitteen pystyn kyllä pitämään.

Tutkimustulos: Selittelin ihan puuta heinää ja kun myöhemmin luin läpi edellistä postausta, huomasin myös siellä kirjallisia lipsahduksia.

Saanko paljon aikaiseksi?

Hypoteesi: Ehdottomasti! Saan varmasti vähintään yhden varusteen valmiiksi ja pidän varmaankin 1 - 2 kidutuskoulutreeniä.

Tutkimustulos: Sain tehtyä yhdet kuolaimet. Lisäksi hieman tein Pandan loimea ja suitsia. Kävin kahdesti maastossa.

Keppihevosprofessori Jenny on puhunut. Tutkimustuloksen kohdalla olisi kyllä voinut lukea, että karu totuus, mutta yritetään nyt pysyä virallisina.


Kiitos muuten kaikille, jotka ovat tähän mennessä lähettäneet kysymyksiä kysymyspostausta varten! Lisää silti kaivataan vielä, otan niitä erittäin kiitollisena vastaan.

Kamala keppihevospäivä

Olen suunnitellut jo reilusti etukäteen, että maanantaina pidän keppihevospäivän, jolloin en ajattele mitään muuta kuin keppihevosia. Siihen tietysti kuuluu se, että jokaisessa puhutussa tai kirjoitetussa virkkeessä pitää olla sana keppihevonen tai sen synonyymi. Myös läheisesti keppihevosiin liittyvät sanat, kuten talli, suitset tai vaikkapa kouluratsastus käyvät. Keppihevospäivään kuuluu myös olennaisesti se, että käyn jollakin julkisella paikalla kepparin kanssa. Sekä kunnon ratsastustreeni ja varusteiden näpertely, totta kai!

Nyt kun aamulla heräsin hieman ennen puoli kuutta, ajatukseni olivat kuitenkin kaukana keppihevosista. Mietin jatkaisinko uniani, mutta se ei tietenkään liity keppihevosiin. Ja kun yritän nukahtaa, ajatukseni lentävät: useimpina iltoina liiaksikin keppareiden ympyrillä, mutta kun keppihevospäivän aamuna yrittää: ehei. Jossain aivan muuallahan ne ovat, kuin keppareissa.

Päätin lopulta nousta ja hakea Pandan tallista. Kannoin sen sylissäni keittiöön, jossa otin puhelimeni latauksesta ja avasin Iisan tallin joulukalenterin luukun. No, siellähän tietysti oli Sailan esittely keppihevosiin liittyvän sijasta. Hammasta purren jätin luukun rauhaan seuraavaa päivää varten, koska se ei liittynyt tarpeeksi keppihevosiin. Sen sijaan menin katsomaan, onko Iisan tallin blogissa mitään uutta ja mielenkiintoista. Uusia postauksiahan ei tietenkään ollut lievittämään koko ajan yltyvää keppihevosista ja aikaisesta heräämisestä johtuvaa päänsärkyäni. No, päätin vaihtaa skh-foorumin puolelle. Kun aloin lueskella muiden viestejä, päähäni pälkähti, että kaikki eivät ehkä noudata keppihevospäivän kirjoitussääntöä. Ja seassa olevat epäkeppihevoselliset lauseet saavat ajatukseni lentämään muualla. Tekstinhän kuuluukin olla sujuvaa ja runsasta, myöskin keppihevosiin liittyvän tekstin. Siellä kuuluu olla aiheeseen, tässä esimerkissä keppihevosiin, liittymättömiä kielellisiä rakenteita ja vertauskuvia. Mutta se ei valitettavasti ole sopivaa tekstiä keppihevospäivänä. Käsittämätöntä, miten päänsärynkin aikana keppihevoskirjoitus inspiroi minua näin muutenkin kirjoittamisen suhteen! Olen ajatellut jossain vaiheessa kirjoittaa kirjan, mutta eipä mennä siihen sen tarkemmin, sillä se ei liity päivän teemaan eli tada-da-datta-daa: keppihevosiin...

Päätin siis jättää skh-foorumin ja siirtyä omaan blogiini. Ensiksi katsoin, onko minulle tullut tämän minun keppihevosblogini kysymyspostausta varten yhtään kysymystä tai muuta kommenttia. Olihan minulle tullut yksi, johon oli hieman vaikea vastata niin, että siihen saisi jonkin suoraan keppihevosiin liittyvän asian mukaan ilman, että se kuulostaisi superoudolta. Niinpä laskin kysymyspostauksen keppihevosiin liittyväksi sanaksi, koska siihen tulee varmasti myös jotain keppihevosiin liittyvää.

Myös päänsäryn voisi laskea keppihevosiin liittyväksi sanaksi...

Sitten kirjoittelin tätä tekstiä Panda sylissä. Lähden nyt tästä puhelimen ääreltä pesemään hampaita ja vessaan Pandan kanssa.

Ei muuten ollut kovin mukavaa olla keppihevosen kanssa vessassa. Tuntui, kuin ovensuuhun jätetty Panda olisi koko ajan tuijottanut minua. Olen varmaan pian tulossa hulluksi keppareitten takia ellen ole jo.

Sitten pesin hampaat Panda sylissäni, jonka jälkeen harjasin myöskin itse neiti Pantomimen.  Söin välillä aamupalan (Panda makasi ruokapöydällä katselemassa) ja sitten harjasin myös Piaffittaren ja Paladinin.

Tällä hetkellä kirjoittelen taas tätä keppihevospäivän postausta. Tällä kertaa sylissäni on Piaffitar. Piaffittaren lempinimi on muuten nyt Pipsa.

Puin ja kävin äsken ruokkimassa kalat Pandan kanssa. Karppini Runo säikkyi alkuun hieman Pandaa. Sitten hieman muokkasin kuvia...




















Tämän jälkeen soitin mummulleni, koska tänä keppihevospäivänä teen reissun julkiselle paikalle isovanhempieni autolla. Menemme Paladinin kanssa Prismaan. Puhuminen oli hieman hankalaa, koska tuo kamala sääntö....

Keppihevospäänsärkyni on hieman kuitenkin hellittänyt. Seuraavaksi teen keppihevosiin liittyviä käsitöitä. Kello on nyt hieman vaille yhdeksän ja lähden Paladinin kanssa Prismalle noin tunnin kuluttua.

Tein hieman Pandan suitsia. Ne jäivät kuitenkin niin pahasti kesken, että pakkasin kaikki suitsientekotarvikkeet mukaani, että voisin jatkaa niitä mummuni ja pappani luona. Olimme nimittäin sopineet, että tulisin heidän luokseen syömään keppihevosen kanssa. Aloitin hevosten (Pandan ja Paladinin, Pipsa jäi kotiin) ja muiden tilpehöörien pakkaamisen ajoissa, mutta saavuin autolle kymmenisen minuuttia myöhässä. Mummuni ja pappani odottivat jo kylmissään auton luona minua ja Paladinia, mutta se, että lisäksi mukaan lähti myös Panda sekä iso pussillinen kaiken maailman tekotarvikkeita ja että Paladinilla oli poronsarvet päässään, oli heille yllätys.

Prismassa Paladin-poro seikkaili hyllyjen välissä. Minä taluttelin sitä. Liitän oheen muutaman kuvan.




















Paladinin kanssa kaupassa käynnin jälkeen tapasin sattumalta Kittyn ulkona ja juttelin hänen kanssaan. Hän oli hyvin vahingoniloinen kun kerroin, että minulla on keppihevospäivä meneillään ja häntä huvittivat myös minun tönköt lauseeni, jotka yritin väkisin pitää keppihevosaiheisina.

Sitten söin Pandan katsellessa vieressä.

Yhteenvetona tähän astisesta sen verran, että minulla on ollut lähes koko päivän päänsärky ja en ole saanut ihmisten kanssakäynnin aikana pidettyä puhelupaustani. En suosittele kokeilemaan keppihevospäivää.

Koska minulla on ollut jo tarpeeksi kauan pää kipeänä ja postaus on jo venynyt loputtoman pitkäksi, luovutan nyt yhdeltä, mutta aion silti pitää loppupäivän keppihevospainotteisena. Käyn ainakin vielä ratsastamassa. Julkaisen vielä tänä iltana toisen postauksen, jossa kerron loppupäivästä, sillä en halua kokonaan luovuttaa. Palkitsen vain itseni hyvästä työstä hieman keventämällä loppupäivää.



lauantai 20. joulukuuta 2014

Hyvän joulun toivotus blogin lukijoille!



Ihanaa, vihdoinkin alkaa joululoma! Ei ainaista stressiä kouluasioista ja VAPAATA, VAPAATA, VAPAATA! Aion joululomalla tehdä keppihevosia ja niiden varusteita, mutta en ota siitäkään mitään paineita (jos vain on Jennylle mahdollista) maanantaita lukuun ottamatta. Silloin pidän keppihevospäivän ja kokeilen, halkeaako pääni, jos ajattelen vain 100 %:sesti keppihevosia. Teen siitä jossain vaiheessa tutkielman blogiini.


Kuten varmaan te, jotka olette ensimmäisen artikkelin blogistani lukeneet, muistattekin, että olen siis yksi Villaharjojen uusista toimittajista. Nyt kun ensimmäinen numero, jossa on minun käsialaani, on ilmestynyt, olen ihan fiiliksissä! Numero löytyy tästä linkistä. Tähän numeroon olen tehnyt aika paljon. Paras joululahja -novelli sekä Kulissien takana ovat minun kirjoittamiani.


Kulissien takana -juttusarjan osan tein tällä kertaa ystävästäni Joliesta. Joliesta puheen ollen, täytyy kiittää häntä blogini uudesta ulkoasusta ja bannerista. Hän teki ne eilen käden käänteessä minun katsellessani vieressä silmät pyöreinä.



Lisäksi yhdeltä sivulta löytyy minun ottamani kuva, jossa ystäväni Kitty ajaa entisellä shettistammallani Pullalla.












Ja taas Kittystä puheen ollen, hän voitti muuten Villaharjojen pika-arvonnan. Pitikin möläyttää hänelle siitä arvonnasta viimeisen osallistumispäivän iltana... Nyt harmittaa. Ei, vaan olen iloinen hänen puolestaan. Ei se voitto olisi kuitenkaan kilahtanut minun kohdalleni, olen niin huono-onninen.


Panda ja Paladin osallistuivat IST:n joulukalenterin virallisiin näyttelyihin. Luokkien voittajat saivat ihanat Sailan tekemät ruusukkeet. No, minun tuurillanihan molemmat hevoset tulivat 2. sijalle.

Mutta hällä väliä, nyt alkaa joululoma, enkä jaksa välittää muusta kuin rentoutumisesta.

Paitsi ai niin, muistuttaisin vielä kysymyspostauksesta. Minulle ei ole tullut vielä yhtään kysymystä, joten aktivoitukaahan laittamaan! Ei ole olemassa huonoja kysymyksiä.

lauantai 6. joulukuuta 2014

Uusi blogi!

Lämpimästi tervetuloa lukemaan uutta keppariblogiani!

Olen siis Jenny, niin kuin blogini nimi jo varmaan kaikille tyhmimpiä lukuunottamatta kertookin. Tässä blogissa kerron mahdollisimman monipuolisesti keppariharrastuksestani. Olen IRL-aktiivinen eli ratsastelen hepoillani säännöllisesti. Tällä hetkellä hevosia on kolme. Kaikki niistä ovat Iisan tallin tekemiä, sillä olen yli-ihastunut Sailan kädenjälkeen.


Tässä näette ensinnäkin irlannincoborini Paladinin. Paladin on kiltti ja suhteellisen rauhallinen, mutta ei kuitenkaan laiska. Paladin on koulupainotteinen, mutta sillä mennään harrastemielessä myös lännenratsastusta.

Paladin muuten voitti ihan vasta luokkansa virallisissa näyttelyissä. Enää kaksi voittoa puuttuu, sen jälkeen poju on kep mva fn.




Tässä kuvassa puolestaan kurkistelee ratsuponitamma Pantomime, ihan vaan Pandaksi kutsutaan. Pandankin painotus on koulupuolella. Olen ollut kuitenkin liian laiska väsäilemään tälle otukselle suitsia, se ei nimittäin ole ollut meillä kuin ehkä hieman yli kuukauden, joten harrastelen tällä riimuratsastusta. Vaaleanpunainen riimu päähän ja punainen rusetti otsaharjaan, niin maailma muuttuu paremmaksi.

Pandakin on hyvin kiltti ja menee ratsastaessa juuri sinne, minne ratsastaja tahtoo.


Tässä on taas uusin polleni, jonka sain hieman yli viikko sitten. Oli muuten aikamoinen reissu, kun kävin hakemassa hevosen Sailalta täytteineen ja keppeineen. Samalla Saila opetti minulle harjan avausta, koska hän ei voi niskansa puolesta avata aivan näin pitkää harjaa. Näin muuten Rimin ja Puhinan, ne olivat ihania!

Olihan se harjan avaus iso työ, mutta ehdottomasti vaivan arvoinen. Muistan aloittaneeni sen jo bussissa matkalla kotiin. Kyllä ihmiset katselivat, kun siellä kurkottelin raastamaan harjaa auki.

Ai niin, itse hevonen! Kyseessä on siis andalusianhevostamma. Olen ristinyt sen Piaffittareksi, mutta kutsumanimeä on hevonen edelleen vailla. Lukijatkin saavat ehdottaa, otan ehdotukset vastaan kiitollisena.

Koulupainotteinenhan tämäkin on, miten muutenkaan. Tässä yhtenä päivänä kyllä rikoin itseasiassa linjani ja lähdin ratsastamaan tällä maastoon. Hei, itseasiassa jopa hyppäsin siellä kaatuneen lyhtypylvään yli. Tämä on edistystä tälle tiukkatädille (kaipa totuudenmukainen nimi, koska parhaiden ystävien antama), joka haluaa aina mennä täydellistä kouluratsastusta.

Niin, ja mitäs muuta harrastukseeni kuuluu? No ainakin skh-foorumin selailu. En tietenkään jaksa itse mitään sinne kirjoittaa yleensä ottaen, mutta siellä roikkuminen ja muiden viestien selailu on yksi lempipuuhistani. Haluan aina olla ajantasalla kaikessa. Jos en jotain tiedä, mitä haluaisin, tulen huonolle tuulelle. Näin latinan opiskelijana voisin tokaista tähän: "Scientia est potentia". "Tieto on valtaa."

Myöskin Iisan tallin blogia käyn kurkkimassa huolestuttavan usein.

Joskus myös teen keppihevosia ja varusteita. Olen kyllä valitettavasti opiskelun, niin kuin kaiken muunkin suhteen, aikamoinen perfektionisti. Siksi minulle ei oikein tahdo jäädä aikaa, kun luen illat läksyjä. Mutta tuo Pandan riimu on esimerkiksi minun tekemäni, siitä hieman kuvaa, millaista kädenjälkeä minulta tulee.

Talliahan minulla ei siis ole. En vain koe sitä tarpeelliseksi, kun minulla ei ole kuin vain kolme hevosta eikä ainakaan minun makuuni kunnollisia tiloja.

Ja mitä muuta? En kilpaile kovin aktiivisesti. Silloinkin kun kilpailen, niin aina koulupuolella. Esteet eivät ole minun juttuni, este-ennätyksenikin on vain 80 cm. Ja kiinteitä maastoesteitä en uskalla hypätä ollenkaan.

Niin, ja olen Villaharjojen uusi toimittaja. Se ehkä on suurin saavutukseni keppihevosmaailmassa. Uusin numero, jouluinen sellainen, ilmestyy ihan lähiaikoina. Minä olen tehnyt sinne novellin ja uuden osan Kulissien takana -juttusarjaan.

Tämä postaus muuten kuulosti varmaan ihan hirveän tyhmältä. En vain osaa kertoa itsestäni. Laittakaahan minulle kysymyksiä kysymyspostausta varten, niin saatte ehkäpä niiden avulla hieman lisätietoa minusta.