sunnuntai 15. maaliskuuta 2015

Ratsastelua Iran kanssa

Tänään sitten lähti Hali uuteen kotiinsa, Iralle. Menin viemään Halia hänelle ja olin samalla hetken Iran luona. Minun katsellessani hänen heppojaan, Ira teki Halille suitset käden käänteessä. Iralla meni varmaan murto-osa siitä, mitä minulla menee kyseisessä hommassa. Pitäisi varmaan alkaa vakavasti harkita siirtymistä ompelemisesta liimaamiseen, mutta mikään liima ei vain oikein vielä tähän mennessä ole tuottanut minun käsissäni hyvää jälkeä. Samalla höpöttelimme kaikkea sivistynyttä.

Näkymä Iran tallista, kht Merituulesta.

Pian lähdimme ulos. Itse en ole kovin motivoitunut esteiden hyppäämisen suhteen, enkä varmaan itse olisi moista edes ehdottanut, mutta Ira työnsi minulle vastaväitteistäni huolimatta kannettavan estetolpan käteen. Siinä sitten kävelimme kohti läheistä hiekkakenttää.

Alkumatka meni hyvin, kunnes yhtäkkiä alkoi jostain läheltä kuulua tikan naputus. Lintubongarina innostuin taas kerran hieman liikaa. Siinä rytäkässä lensi ainakin estetolppa, Herkusta, joka oli mukanani, en ole ihan varma, koska sillä hetkellä huomioni oli täysin pienessä naputtajassa. Ryntäsin päättömästi keskelle jonkun pihaa ja aloin tiirailla, missä päin tikka naputtelee. Innostukseni laski, kun en enää kuullut naputusta mistään, puhumattakaan, että olisin saanut kyseisestä linnusta näköhavaintoa. Siinä seisoessani aloin miettiä, että Ira ei ehkä tiennyt harrastuksestani ja että hän saattoi hieman ihmetellä äkkiryntäystäni. Palasin Iran luo masentuneena menetetystä bongauksesta.

Onneksi tolpan ei ollut käynyt ilmalennossa kuinkaan ja kävelimme rauhassa lopun matkan kentälle. Mieltäni kirveli yhä menetetty tilaisuus, mutta päätin lopulta ryhdistäytyä. Pystytimme kentälle esteen ja aloimme verrytellä.

Itse menin aluksi aika pitkään käyntiä. Olin vasta tekemässä alkukäyntejä, kun Ira alkoi jo hypätä. Välillä pidin motivoituneesti pienen tauon ennen ravitehtävien aloittamista ja otin Irasta ja Halista muutaman kuvan.







Kuvaamisieni jälkeen pyysin Iraa ottamaan minusta ja Herkusta muutaman otoksen. Kamerani on hieman kummallinen, ja sen takia eivät ystäväni ole sillä saaneet käytännössä yhtään hyviä kuvia minun ratsastuksestani. Tällä kertaa irtosi yksi julkaisukelpoinen, ja se on edistyksellistä se.

Iralla oli Halin lisäksi myös toinen hevosensa, Eetu, mukanaan. Eetu on joskus hieman itsepäinen, jota se myös tällä kerralla näytti ainakin muutamalla kiellolla.

Harjoittelin SM-kisojen helpompaa koululuokkaa varten. Mestaruusrataa en vielä kehdannut esittää Iralle, sillä sen harjoittelu on alkutekijöissään. Hyppäsin myös muutaman esteen, joka on minuksi aika hieno saavutus!

Tikkoja ei enää onneksi näkynyt, joten hevoset ja estetolpat säilyivät vahingoittumattomina.

Toivon, että Halista on Iralle paljon iloa. Toivotan ratsukolle myös menestystä!


torstai 12. maaliskuuta 2015

American Hall Of Fame







Saanko esitellä uusimman aikaansaannokseni! Kyseessä on amerikanponitamma Hali, jonka olisi sunnuntaina tarkoitus muuttaa uuteen kotiinsa, ystävälleni Iralle. Sovimme Iran kanssa, että oheinen tamma on Herkun emä, sillä Herkkuhan on amerikanponi-shetlanninponiristeytys.

Hevonen oli ihan mutkaton tehdä, ja nautin taas saadessani hieman leikitellä väreillä. Fleece on mielestäni hieman huono materiaali keppihevoseen, mutta ainakin se oli mukavaa ommella. Harja on eräänlaista mohairia.

Itselleni kuuluu tällä hetkellä ihan hyvää. Olen treenaillut koulumestaruutta varten, ja täytyy kyllä sanoa, että rata on vaikea! Onneksi on kuitenkin melkein kuukausi vielä aikaa.

lauantai 7. maaliskuuta 2015

Queen of The Wild West























Saanko esitellä Queenin, Kitin uuden heposen, jonka tein hänelle SM-kisoja varten. Rodultaan tamma on quarter. Alun perin sovin Kitin kanssa, että hevosesta tulisi voikko, mutta koska rakastan tehdä kaikkea radikaalia, lähtikin homma hieman lapasesta. Vaikkakin täytynee tunnustaa, että noiden tummennosten kanssa meinasi loppujen lopuksi lähteä järki.

Mukaan hevoselle tulivat kahdet suitset, lännensuitset sekä turparemmittömät perussuitset. Molempien teko oli aivan mukavaa, lukuun ottamatta tikkauksia lännensuitsiin. Meidän ikivanha ompelukoneemme on nimittäin hieman epäluotettava, ja sen bravuurina on aluksi jumittaa ja tehdä sitten lopulta äkkiarvaamatta syöksähdys eteenpäin. Eikä siinä sitten auta muu, kuin ottaa sähköt pois koneesta ja ommella tikkaukset käsipyörästä pyöritellen. On eräänlainen urheilulaji, jos pitää tehdä vaikkapa loimia tai muuta isotöisempää. Käsi-raukka.

Kiti kilpailee Queenilla kahdessa esteluokassa. Toivotan ratsukolle jo tässä vaiheessa onnea!

Teen muuten Villaharjoihin Jolien kanssa jutun SM-kisoista, joten luultavasti ryntäilen ympäriinsä haastattelemassa eri henkilöitä. Jos sinulla on sanasi sanottavana, tule ihmeessä juttelemaan!



keskiviikko 4. maaliskuuta 2015

SM-kisoja kohti!

SM-kisojen lähtölistat ovat viimein täällä! Ja kuten niistä ainakin minun ilokseni saattaa huomata, olen minäkin ystävieni kanssa mukana.

Aloitetaan vaikka minusta. Olin hyvin onnekas, sillä pääsin kaikkiin luokkiin, joihin tahdoinkin, vaikka ainakin koululuokassa ja näyttelyissä meni pääseminen arpapeliksi. Olisin voinut ottaa itselleni vielä neljännen luokan, mutten ole kovin nopea, jos tynnyrinkiertoa ajatellaan, ja estekisoista sain viime kerralla traumat. Tuolloin ensimmäisessä luokassa unohdin radan. Toisessa taas alkoi vatsani reistailla, joten jokaisen esteen jälkeen kuului pepustani pörähdys (joka onneksi ei kuulemma jäkikäteen selvitettynä ollut kuulunut yleisöön). Kun yritin pidätellä näitä sivuääniä, meni keskittymiseni, ja se taas johti tunarointiin sarjalla. Myös eräs kerta, jolloin kaaduin ensimmäiselle esteelle, on ikimuistoinen.

Edellisistä ei sitten tarvitse jatkossa muistutella...

Mutta tällä hetkellä ilmoittautumiseni tosiaan on seuraava.

Koululuokka HeB: Jenny - Piaffitar, andalusianhevonen
Koulumestaruus: Jenny - Piaffitar, andalusianhevonen
Näyttely: Jenny - Paladin, irlannincob, ori

Koulumestaruus jännittää kyllä hirveästi, sillä rata on tänä vuonna todella vaikea! Mutta kyllä pikku Pipsa siitä selviää. Vaikka minun laitani voi olla toinen.

Sitten siirrymme Jolieen. Hän ilmoittautui 50 cm esteisiin, 70 cm esteisiin sekä helppoon koululuokkaan Herra Herbertillä, jota hän minun heposistani hoitaa. Lisäksi hän ilmoitti oman arabitammansa näyttelyyn, mutta siihen hän ei valitettavasti mahtunut kuin varasijoille.

Jolielle kävi kuitenkin sen verran hyvä tuuri, että hän sai Iisan tallilta tilauspaikan, joten hän varmaan vaihtaa kouluun Herkun tilalle uuden heposensa.

Olen kuitenkin iloinen, että joku kisaa Herkulla esteissä, kun en sitä enää itse välittäisi tehdä. Jolie on alkanut hoitaa Herkkua, ja hän on kyllä ponille paras mahdollinen hoitaja, jota edes voi toivoa!

Ai niin, Joliesta vielä pieni maininta. Hänellä on nykyisin keppihevosblogi, sillä minä yllytin häntä luomaan sellaisen. Blogi löytyy täältä. Käykäähän tutustumassa!

Lisäksi Tampereelle on lähdössä Kiti (entinen Kitty, tulen hulluksi, kun ihmiset vaihtelevat nettinimiään). Kiti osallistuu 30 cm esteisiin, juniorestemestaruuteen sekä koululuokkaan. Kiti ilmoittautui myös näyttelyyn, mutta hänkään ei valitettavasti mahtunut siihen, eikä ole edes kovin korkealla varasijoilla.

Kiti on alkanut hoitaa Pandaa, ja alun perin oli tarkoitus, että hän ratsastaisi sillä koululuokassa. Hän ei kuitenkaan päässyt omalla hienolla friisiläisellään näyttelyyn, joten hän kisaakin sillä koulussa. Esteissä Kiti on minun häntä varten tekemälläni quarterilla, jota yritän päästä kuvaaamaan mahdollisimman pian, jonka jälkeen julkaisen kuvat täällä blogissa.
Olen valmentanut Kitiä jo jonkin verran sekä esteissä että koulussa, ja treenien olisi tarkoitus tiukentua SM-kisoja kohti mentäessä. Laitan pari havainnollistavaa kuvaa.



Pandallahan se Kiti on treenaillut aika pitkälti, kuinkas muutenkaan.

On muuten aika hyvin, että kaikki kolme olemme koululuokassa. Muodostamme jo viidesosan koko luokan osallistujamäärästä. Jos kolme parasta palkittaisiin, keskimäärin yksi meistä pääsisi heidän joukkoonsa. Se on innostava ajatus!

Palkinnot eivät kuitenkaan ainakaan minulle ole pääasia. Haluan ratsastaa hyvät radat, kuten myös toivon ystävieni ratsastavan. Mutta täytyy kyllä myöntää, että sillä, jos menestyisi koulumestaruudessa, voisi hieman leveillä ystäville. Olen kyllä joskus hyvin ärsyttävä, jos sille päälle satun.

Lisäksi 70 cm esteisiin osallistuu myös ystäväni Ira. En kuitenkaan tarkemmin tiedä hänen kisasuunnitelmistaan, sillä en ole nähnyt häntä vähään aikaan.

Muuten kuuluu hyvää, mutta on todella kiireistä. Hevosenraatoja lojuu korvattomina ja kaikki on muutenkin niin kuin yleensä. Mitään radikaalia ei ole tapahtunut. Paitsi, ai niin, olen jaksanut vihdoinkin kuvata omia heposiani. Tässä muutama maistinainen.




Tällääkin on tosiaan kevät tuloillaan, joka toivottavasti välittyy kuvista. En malta odottaa sulaa maata, aurinkoa ja kasvien kukoistusta!