lauantai 30. toukokuuta 2015

Jennyn ja Jolien kevätkilpailut

Sunnuntaina olivat tosiaan minun ja Jolien kisat. Päivä oli aivan kaunis, lukuun ottamatta alkujärjestelyjä, joiden aikana sadekuurojen toimesta kastui kaikki. Juuri ennen kilpailuja kuitenkin tuli kuin tilauksesta aurinkoista, ja niinpä kilpailusää oli mahtava!







Päivä alkoi koululuokilla. Kisaisin toisessa luokassa myös itse, mutta se ei mennyt aivan niin kuin olin ilmoittautumisvaiheessa ajatellut. Olin ollut niin keskittynyt järjestelyihin ennen kisoja, että vasta minun luokkani edeltävän koululuokan loppupuolella minulle välähti, etten ollut muistanut opetella rataa. Paladinin harja roikkui myös iloisesti auki. Ainut positiivinen puoli, minkä keksin, oli, että hevonen oli sentään mukana ja kankisuitset päässä. Jennyn kouluratojen opettelu ja kisasuoritukseen valmistautuminen menee kerta toisensa jälkeen aina vain hienommaksi!

En ole luovuttajatyyppiä, joten ryntäsin äkkiä opettelemaan rataa jättäen Jolien ja Maikkenin hetkeksi hoitamaan kisoja. Kiitokset Skatholmille, joka kärsivällisesti näytti minulle ohjelman kertaalleen! Tämän jälkeen minun oli oikeastaan mentävä jo radalle, sillä olin tietysti luokassani ensimmäisenä.

Harjoittelumäärään verrattuna rata, joka oli muuten tasoltaan Prix St Georges eli hankalin luokka, jonka olen koskaan mennyt, meni hyvin, sillä unohdin radan vain kahdesti ja sain hyväksytyn tuloksen. Unohduksien lisäksi kyllä improvisoin pari kohtaa, joissa en ollut aivan varma, pitikö mennä avoa vai sulkua. Myös laukkapiruetteja olin tehnyt elämässäni vain jokusen, mutta läpi meni ja sain aivan hyvät pisteet. Olinkin erittäin tyytyväinen, kun tulin neljästä osallistujasta kolmanneksi viimeiseksi jäämisen sijaan!



Koululuokkien jälkeen oli vuorossa näyttelyhevosten esittäminen. Minun puoleltani oli näyttelyissä Crisma. Näyttelyt olivat siis viralliset ja ne tuomaroi Kura.

Hevoset esitettiin käynnissä ja ravissa.






Hevosten arvostelu oli esittämisen jälkeen kuitenkin vielä kesken, joten tuloksia jäätiin vielä jännittämään. Siirryimme seuraavaan luokkaan eli Barrel Racingiin, joka esim. SM-kisoissa kulki nimellä tynnyrinkierto. Joka tapauksessa luokka edusti eräänlaista lännenratsastuksen lajia.





Tästäkin luokasta selviydyttiin ongelmitta. Jatkoimme erikoislajeja WE:llä eli työratsastuksella. Jonkin verran täytyi minun soveltaa arvostelun suhteen lajia, sillä en ole löytänyt netistä täydellistä selostusta arvosteluperusteista. Rata kuitenkin kokonaisuudessaan miellytti ainakin minun silmääni ja osallistujilla vaikutti olevan hauskaa.


Näytin kisoissa malliradan Herkun kanssa.






WE:n jälkeen oli näyttelyiden palkintojenjako. Crisma tuli näyttelyissä kolmanneksi viidestätoista hevosesta. Olen ihan tyytyväinen ottaen huomioon, että taso näyttelyissä oli todella kova. Omaa silmääni miellytti kovasti Sokerin tekemä suomenhevonen, joka tulikin toiseksi.

Tämän jälkeen oli vihdoin perinteisten esteiden vuoro. Tällä kertaa esteillä kisattiin kahden luokan merkeissä: 40-50 cm ja 60-70 cm.






Myös esteluokat sujuivat hyvin ja mukana oli erittäin taitavia hyppääjiä. Etenkin molemmat luokat voittaneen Sennun viiletystä katselin suu auki ja ajattelin, että voi kun itsekin osaisi!

Ensimmäisen esteluokan keskellä saimme lisäksi Sailalta ja Kuralta hieman väliohjelmaa. Kiitokset heille päivän parhaista nauruista!



Kuran ja Sailan lisäksi haluamme Jolien kanssa kiittää erityisesti Iiaa, Kitiä, Iraa ja Maikkenia! Suuret kiitokset myös kaikille osallistuneille ja paikalla olleille! Tapasin monia minulle uusia henkilöitä ja oli hauskaa jutella myös vanhojen tuttujen kanssa!

Pidin kisapäivän aikana (tai siis laitoin muut valvomaan) myyntipöytää. Onko kenelläkään muuten tietoa, minne lähti aikanaan tekemäni karvaponi? Mielenkiinnosta vain kyselen, kun en itse myyntihetkellä ollut paikalla.

Toivotan kaikille myös erittäin hyvää kesää! Minullakin alkoi juuri kesäloma, joten ehdin kirjoittaa blogiani huomattavasti useammin. Pääni on täynnä ideoita siitä, mitä voisin tehdä. Arvonnan olen ainakin luvannut pitää ja lisäksi ajattelin, että voisin lähiaikoina koota kysymyspostauksen. Nyt kuitenkin lepään ensin pari päivää, enkä luo enää ajatustakaan sille, mitä ehkä voisin jossain vaiheessa tehdä! Olen vapaa, olen vapaa!

sunnuntai 24. toukokuuta 2015

Ra.Ran Koulumestaruuskisat

Olin kaksi viikkoa sitten Ra.Ran Koulumestaruuskisoissa. Tedän, aivan liian pitkä postausväli, mutta omat kisat ovat pitäneet kiireisenä. Kisat ovatkin tänään ja oikeastaan tämän postauksen kirjoittaminen onkin jännityksen poistamiskeino.

Menin kisoissa kaksi koululuokkaa Paladinilla. Lisäksi Crisma oli näyttelyssä.

Kisapaikalle saavuin puolisen tuntia ennen kisojen alkua yhdessä Jolien kanssa. Aamulla olin jo häärinyt hyvän tovin pakatessa ja harjoitellessa kouluratoja. Olin matkalla ollut hieman hermostunut, sillä VaA oli mielestäni kiistämättä minulle aivan liian vaikea, varsinkin, kun en ollut kisapäivän aamua lukuun ottamatta ehtinyt harjoitella rataa muuten kuin mielikuvaharjoitteena koulun vappukonsertin aikana.

Kisapaikalle saavuttuani ja harrastajia nähtyäni kuitenkin piristyin jossain määrin ja unohdin huoleni hetkeksi. Ensimmäiseksi juoksin suoraa päätä etsimään Sailaa, joka jo hääri buffetin ympärillä. Jätin tavarani buffetin viereen Sailan vartioitavaksi, sillä en millään jaksanut kantaa niitä mukanani ja halusin jonkun luotettavan henkilön katsovan niiden perään. Vaihdoin pari sanaa Sailan kanssa ennen kuin menin vilkaisemaan lähtölistaa. Minulla ja Joliella oli hauskaa, kun huomasimme ensimmäisen luokan eli HeA:n lähtönumeroidemme olevan samat, kuin SM-kisojen koululuokassa: minulla 4 ja Joliella 13. Toisen luokan eli VaA:n lähtönumerooni en ollut täysin tyytyväinen, sillä huomasin, että joutuisin lähtemään jo toisena enkä näin ollen ehtisi muiden suorituksia katselemalla paikata niitä kohtia, joita en ollut opetellut.

Päätin edetä luokka kerrallaan, sillä jos alkaisin jo nyt stressata toista luokkaa, en selviäisi ensimmäisestäkään. Minulle tulikin kiire, sillä huomasin, että minun oli maksettava lähtömaksu, vietävä Crisma näyttelyyn ja kaiken kukkuraksi vielä lämmiteltävä Paladin ennen lähtöä.
Olin niin hermostunut, etten enää yhtään muista kenelle kamerani tökkäsin, mutta haluan joka tapauksessa kiittää kuvat ottanutta henkilöä!




Yleensä rentoudun radalla, mutta tällä kertaa jännitystila jäi päälle ja siksi ensimmäinen luokka ei mennyt kovin hyvin. Unohdin radan kerran, mutta pystyin kuitenkin onneksi jatkamaan. Lisäksi olin pingottunut ja alkutervehdyksen jäljiltä oli jokin kankien ohja jäänyt roikkumaan miten sattui.



Joliella ei mennyt sen paremmin, sillä hänelle kävi samoin kuin minulle eli hän jännitti radalla. Lisäksi hän unohti radan kahdesti ja keskeytti.

Emme kumpikaan olleet kovin tyytyväisiä, mutta onneksi ainakaan minulla ei ollut aikaa pohtia menneitä, sillä seuraava luokka oli jo alkamassa. Olin hieman hermostunut, sillä mietin hiljaa mielessäni, että jos helppo luokka meni jo näin huonosti, mitenköhän vaativampi mahtaisi mennä. Toisaalta ymmärrän kyllä, ettei sillä oikeastaan ole mitään väliä, miten kisoissa menee. Keppihevosmaailmassa ei ole mahdollista samalla tavalla edetä kuin oikeilla hevosilla ja monissa muissa urheilulajeissa. Ainut etu, mitä keppihevoskilpailut voittamalla saa, on ruusuke, jonka takia ei kannata hermoilla ja stressata. Kisojen tarkoitus on toki testata omia taitoja, mutta sen kuuluu olla hauskaa!

Rauhoitin itseäni tekemällä isoa käyntivolttia kisaradan vieressä. Saavutin taas rauhallisuuteni ja sain säilytettyä sen koko radan ajan.

En enää muista radalta mitään muuta, kuin että se meni paljon paremmin kuin harjoituksissa ja miten oletin sen menevän. Tällä kertaa olin myös hyvin rento.

En kuitenkaan tosissani olettanut sijoittuvani. Heti suorituksen jälkeen kaivoin evääni esiin ja istahdin Sailan viereen syömään niitä. Sämpyläni olivat repun pohjalla menneet aika mielenkiintoisen näköisiksi. Täytyy kyllä sanoa, että minulle jäi kyseisestä leivästä traumat, kun Saila nauroi evääni nähtyään! Ostin lopulta lohdutukseksi Sailan buffetista myös mokkapalan.

Sillä aikaa kun söin, oli Paladin koko ajan menossa, sen verran sen ihailijoita oli taas paikalla. Syötyäni hain vielä jo arvostelussa käyneen Crisman ja liityin ilonpitoon. Olimme juuri Onzun kanssa riehumassa Maikkenin kotipihan viereisellä tienkaistaleella, kun yhtäkkiä joku tuli luoksemme sanomaan, että minut kutsuttiin palkintojenjakoon.

Hämmennyksissäni meinasin rynnätä palkintojenjakoon Crismalla, jolla oli yhä näyttelyriimu päässään, mutta onneksi tajusin viime hetkellä rynnätä vaihtamaan ratsua Onzun kanssa. Hyökkäsin Paladinin kanssa kentälle, jossa seisoivat jo kaksi muuta sijoittunutta hevosineen sekä tietysti Maikken ruusukkeet kourissaan.

Olin jo onnitellut itseäni kolmannesta sijasta, joten hämmästyin suuresti, kun tulinkin toiseksi.
Kunniakierroksen laukattuani Paladinin kanssa liityin vielä hetkeksi Sailan, Jolien sekä monien muiden paikalla olleiden mukavien ihmisten seuraan.

Näyttelyissä Crisma tuli luokassaan toiseksi. Näyttelyiden palkintojenjakoon en itse ehtinyt, sillä ratsastustuntini on lauantaisin ja minun oli rynnättävä tallille, mutta Saila otti Crisman ruusukkeen talteen.

Haluan vielä kiittää Maikkenia ja muita kisojen järjestelyissä mukana olleita aivan mahtavista kisoista! Lisäksi tunnelma ja seura kisoissa olivat aivan mahtavia! Niistä kiitokset omalta osaltani etenkin Sailalle, Jolielle, KitKatPonille, Onzulle, Sirkulle sekä Karolle ja kaikille muille, joita kisoissa tapasin.

Villaharjat-lehden uusi numero on muuten vihdoinkin ilmestynyt! Lehteä pääsee lukemaan täältä. Taas kerran löytyy lehdestä minun käsialaani olevia juttuja ja hevoseni vilahtelevat myös ainakin sarjakuvassa sekä kuukauden keppihevostallissa, jonka kirjoittelin omasta tallistani. Edelleenkään minulla ei ole varsinaisia tallinimeä, mutta esittelin heposeni ja omat ratsastusmieltymykseni pienen harrastetallin näkökulmasta.

Laitetaan loppuun vielä muutama kuva minusta ja Crismasta. Crisma on minusta aivan ihana ratsastaa ja olen päässyt esteilläkin sen kanssa helposti 80 cm, melkein 90, joka ei kyllä oikein ole tyypillistä minulle. Olen koko talven mennyt pelkkää koulua. Kitiä SM-kisoihin valmentaessani hyppäsin muutaman 30 cm esteen, mutta siihen se on jäänytkin.








keskiviikko 6. toukokuuta 2015

IST Crisma ox











Saanko esitellä uuden arabitammani, Crisman! Kyseinen hevonen on siis Sailan tekemä ja ostettu tämän vuoden SM-kisoista. Suitset Saila teki tilauksesta arabille SM-kisojen jälkeen. Kyseessä ovat siis kuolaimettomat LG-suitset pehmusteella ja ainakin minun makuuni hevosen väreihin sointuvilla otsahihnassa sijaitsevilla hopeisilla strasseilla. Hevoselle tulivat myös Sailan tekemä näyttelyriimu sekä siihen soveltuva, hopeiseksi värjätty, letitetty nahkainen riimunnaru, jotka tarvitsin hevoselle tulevia IRL  - virallisia näyttelyitä silmällä pitäen.

Luonteeltaan tämä neiti on hyvin kiltti, mutta erittäin herkkä. Crisma on yleisratsu, joka osaa sekä hypätä että mennä koulua, mutta joka nauttii kuitenkin kaikkein eniten maastoilusta. Hoitaessa Crisma ei tekisi pahaa kärpäsellekään.

Esittelysivut teen, kunhan vain ehdin ja saan paremman kuvan heposen luonteesta. Päätin tässä juuri, että kiireideni johdosta lykkään arvonnan vasta alkukesälle, jolloin minulla on hyvin aikaa tehdä palkinnot, kun minun pitäisi kaiken kukkuraksi ehtiä tehdä jotain myytävää omiin kisoihinikin. Voin kuitenkin arpoa samalla vielä jonkin toisenkin palkinnon, kun kerran minulla on tuolloin aikaa ja jo kolmessakymmenessä mennään!