sunnuntai 3. toukokuuta 2015

Jennyn SM-kisareissu 2015

Perjantaina, SM-kisoja edeltävänä päivänä, oli minulla heti aamulla täysi jännitys päällä SM-kisojen johdosta, sillä olin täysin varma, että unohtaisin koulumestaruudessa radan. Kyseisenä päivänä oli minulla seitsemännen luokan päivän työharjoittelu koulun keittiössä. Sen takia minun ei tarvinnut muiden luokkalaisteni tapaan raahautua kouluun kahdeksaksi aamulla, vaan ryntäilin sen sijaan kotona ympäriinsä kuin päätön kana tehden samalla viimehetken valmisteluja. Aamun edettyä kiikutin kisahevoseni eli näyttelyihin lähtevän Paladinin sekä kahdessa koululuokassa minua edustavan Pipsan mummuni ja pappani autolle, jolla meidän oli iltapäivällä määrä lähteä Tamperetta kohti. Lisäksi mukanani oli myös Herkku, jolla sen hoitajan Jolien oli määrä kilpailla kahdessa esteluokassa sekä helpommassa koulussa. Hevosten lastaamisen eli peräkonttiin heittämisen jälkeen menin vielä hetkeksi mummuni ja pappani luo hermoilemaan, ennen kuin piti lähteä töihin.

Koulun ruokalassa työskenteleminen oli aivan yhtä mielenkiintoista kuin miltä se kuulostaakin. Onneksi työpäivä oli lyhyt ja pääsin koulusta reilusti ennen Jolieta, jonka oli määrä lähteä minun kanssani Tampereelle, jossa yöpyisimme siellä asuvien isovanhempieni luona. Jolie käy eri koulua, mutta asuu ja käy koulua silti suhteellisen lähellä. Olimme sopineet, että kävelisin Jolien kodin eteen ja jäisin siihen odottamaan häntä. Mummun ja papan oli määrä tulla paikalle autolla, jossa hevoset jo odottivat.

Suorastaan lensin Jolien kodille ollen tietysti reilusti ensimmäinen paikallaolija. Kun vilkaisin kelloon, tajusin, että minun oli odotettava muita ties kuinka kauan. Päätin tietysti hyödyntää tilannetta ja aloin tekemään viimehetken askellusharjoituksia. Minulla ei ollut tietenkään hevosta, mutta päättelin, että koottu ravi ja lisätty käynti menisivät kyllä helposti ilmankin! Aloin sahata katua edes takaisin. Kun vilkaisin suhteellisen lähellä sijaitsevalle bussipysäkille, huomasin, että kaikki ihmiset tuijottivat minua. En välittänyt, vaan päätin jatkaa. Viimeinen pisara kuitenkin oli, kun eräs pikkupoika kulki katua pitkin äitinsä kanssa ja kysyi minut ja minun tanssahteluni nähdessään: "Mikä sie olet?" Kun en tietenkään vastannut, poika raivostui ja kysyi uudelleen: "Mikä sie olet?" Pojan äiti lähti kiireen kaupalla taluttamaan lastansa poispäin ja yritti samalla selittää, että minä olen "tyttö". Selitys ei kuitenkaan tuntunut kelpaavan, vaan poika alkoi huutaen toistella keksimäänsä lausetta äidin raahatessa häntä kauemmas.

Tämän jälkeen ei minua enää jostain syystä huvittanut harjoitella ja tyydyin vain odottelemaan. Toki kuitenkin vilkuilin vähän väliä tielle, josko siellä näkyisi merkkejä punaisesta autosta ja häiritsin matkalla olevaa Jolieta puhelinsoitoilla.

Mummu ja pappa saapuivat muutaman minuutin etuajassa. He ovat aina hyvin säntillisiä! Jouduimme odottelemaan kuitenkin jonkin aikaa Jolieta, joka hänkin teki jonkinlaisia viimehetken valmisteluja.

Kun Jolie viimein saapui, pakkasimme myös hänen maskottihevosensa autoon. Kun kuormaan lisättiin vielä Jolien tavarat, laukut suorastaan pursuivat ulos peräkontista, vaikka otimmekin osan tavaroista sisälle autoon.

Alkumatkan Jolie luki kokeisiin ja minä kehittelin Jolien pyynnöstä hänen maskotiksi ottamalleen uudelle hevoselle, Un Rêve qui à été Réaliselle kutsumanimeä. Hevosesta tulikin lopulta Jennyn mukaan Reali.





Jolien lopetettua kokeisiin lukemisen olimmekin melkein Hämeenlinnassa, jossa meidän oli määrä pysähtyä. Kävimme eräässä aivan ihanassa kahvilassa. Meillä oli tietysti päivän teeman mukaisesti Herkku ja Reali mukanamme. Oli ihanaa ratsastaa auringon paistaessa Herkulla pitkin Hämeenlinnan katuja!
Innostuimme kahvilassa hieman liikaa ja minä ainakin tunsin itseni reissun jälkeen eläväksi palloksi, jonka sisällä vellova massa meinaa pursua yläpäässä olevan aukon kautta ulos. Lisäksi mahdoimme näyttää hieman erikoiselta seurueelta. Minulla ja Joliella oli hevoset mukanamme. Kahden tytön ja kahden keppihevosen lisäksi seurueeseen kuuluivat minun mummuni ja pappani. Nauroimme ja juttelimme iloisesti. Lisäksi minun pappani onnistui kaatamaan vesilasinsa ja hän käytti veden kuivaamiseen lattialta hyvän tovin. En muista, koska minulla on viimeksi ollut niin hauskaa! Toivottavasti myös kahvilan muilla asiakkailla oli hauskaa, eikä kukaan sinä päivänä häirinnyt heitä...




Leivokset olivat kyllä yksiä parhaista joita olen syönyt! Jos joskus pysähdytte Hämeenlinnassa, käykää ihmeessä hieman tankkaamassa!

Tämän jälkeen matka jatkui. Olimme molemmat syöneet Jolien kanssa liikaa sokeria ja juttumme olivat sen mukaisia. Meitä rauhoitti ainoastaan se, että olimme molemmat samalla aivan ähkyssä.
Unohdin ähkyni vasta, kun huomasin, että auto oli saavuttanut Tampereen. Olen käynyt Tampereella ennenkin ja se vain sattuu mielestäni olemaan maailman ihanin kaupunki! Nyt kun näin taas vähästä aikaa ihanat, tutut maisemat, riehaannuin täydellisesti. Aloin hihkua ja huutaa ja kun en malttanut millään istua aloillani, koko auto tuntui tärisevän Jennyn hytkyessä penkillä malttamattomana. Imin ihania maisemia itseeni ja nautin täysin siemauksin siitä, että olimme Tampereella.
Kun auto viimein pysähtyi mummuni ja pappani talon eteen, hyppäsin ulos nopeasti ja olin juuri lähdössä juoksemaan kohti läheistä järveä Tampereen lumon vallassa, kun Jolie huusi perääni, että minun piti tulla järkiini ja lähteä purkamaan matkatavaroita. Heitin mielessäni haikeat jäähyväiset jonkin matkan päässä siintävälle järvelle. Lohdutin itseäni sillä, että asettumisen jälkeen pääsisimme yhdessä ratsastamaan näihin ihaniin maisemiin.

Kannoimme tavarat ja hevoset sisälle. Rakensimme Jolien kanssa hevosille väliaikaiset tallit. Meidän oli määrä nukkua eri huoneissa, joten sen takia myös hevoset jaettiin: minä huolehdin Paladinista ja Pipsasta, kun taas Jolie huolehti Herkusta ja Realista.

Tavaroiden purkamisen ja Jolien levähdystuokion jälkeen laitoimme hevoset kuntoon ja lähdimme ulos. Minä otin Pipsan ja Jolie otti Herkun. Ulkona suuntasimme aluksi mummuni ja pappani talon pihalle, jossa rakentelimme lapsien leikkikaluista, pienistä kuorma-autoista sekä harjoista, muutaman esteen. Minä en hypännyt ollenkaan, vaan tyydyin katselemaan, kun Jolie hyppäsi pari kertaa. Sen jälkeen ratsastimme kohti rannan vieressä  näkyvää hiekkakenttää. Yritimme harjoitella kouluratoja, mutta olimme molemmat niin väsyneitä matkan jäljiltä, ettei siitä tullut oikein mitään. Sen sijaan minä äkkäsin mäen kentän vieressä. Se oli niin jyrkkä, että minulla otti ihan vatsanpohjassa, kun laukkasin sen alas. Jolie valitsi hieman erilaisen lähestymistavan ja kieri mäen alas. Mäessä kasvoi ruohoa, joten hänen alas tultuaan oli hänellä pieni vaatteidenpuistelu-urakka.
Ratsastimme vielä hetken rannassa ennen kuin meidän oli aika mennä sisälle syömään.


Ruokana oli tortilloja. Kahvilaherkut olivat jo hieman laskeutuneet, joten söin hyvällä ruokahalulla. Tällä kertaa pysyivät vesilasitkin onneksi pystyssä!
Syönnin jälkeen lähdimme vielä hetkeksi läheiselle harjulle. Minulla oli taas allani Pipsa, mutta Jolie päätti liikuttaa tällä kertaa Herkun sijasta Realin. Myös ruuanlaitosta vapautuneet mummu ja pappa päättivät lähteä harjulle meidän seuraksemme kävelemään.

Nautin maisemista jälleen kerran täysin siemauksin. Minä köpöttelin lähinnä mummun ja papan seurassa. Jolie taas viiletti enimmäkseen kaukana. Hän hyppi puunrunkojen yli ja teki laukkaympyröitä. Minäkin taisin vetää yhden laukkaspurtin, mutta sen enempään en ryhtynyt, sillä tiesin, ettei minulla olisi mitään mahdollisuuksia pysyä perässä.
Kiersimme vielä rannan kautta, jossa Jolie otti muutaman näyttelykuvan Realista. Olimme juuri lähdössä poispäin rannasta aikeinamme mennä sisälle, kun jostain ilmestyi kaksi keppihevosratsukkoa. Minä tietysti ylisosiaalisena ihmisenä innostuin ja ryntäsin näiden vieraiden keppihevosharrastajien luo Jolie kintereilläni. Minusta on aina kiva mennä juttelemaan, jos joskus näen jossain keppihevosharrastajia. Tälläkin kertaa tempaus oli antelias, sillä tutustuimme Jennaan ja Viiviin, jotka osoittautuivat todella mukaviksi ihmisiksi. Juttelimme hyvän tovin hevosistamme ja huomisista kisoista, joihin hekin olivat matkalla. Sovimme, että tapaisimme taas seuraavana päivänä.

Sisällä Jolie alkoi kirjoitella postausta blogiinsa. Minä sen sijaan pujahdin suihkuun. Selailin skh-foorumia ja muita nettisivuja sillä aikaa, kun Jolie kävi suihkussa. Söimme lopuksi vielä iltapalaa ja teimme muut iltatoimet. Sen jälkeen meidän olisi pitänyt mennä nukkumaan, mutta jostain syystä keksimme tehdä vielä yhdet kouluratatreenit sisällä. Pompimme yöpuvuissa sisällä kerraten kouluratoja yömyöhälle. Jotain hyötyä treeneistämme sentään oli, sillä vilkaistuamme rataa vielä kerran netistä, huomasimme, että olimme molemmat harjoitelleet yhden kohdan hieman väärin. Se ei kuitenkaan ollut iso juttu korjata, joten en ollut ollenkaan huolissani helpommasta koululuokasta. Enemmän minua hirvitti koulumestaruus, sillä en ollut ollenkaan varma siitä, olenko opetellut avo- ja sulkutaivutukset oikein ja muistanko kisatilanteessa rataa.

Luin vielä hetken Hevoshullua ennen kuin sammutin valot ja yritin saada unta. Olen äärimmäisen huono nukahtamaan vieraassa paikassa ja seuraava päivä jännitti minua ihan hirveästi, joten kunnon yöunet jäivät vain haaveeksi. Edes Paladinin hakeminen ja se kainalossa silmät kiinni maksaminen ei auttanut. Lopulta kellon näyttäessä jo lähes aamuyötä päätin luovuttaa. Päätin maata paikallani vielä hetken ja aloittaa sitten kisavalmistelut. No, suunnitelmani kaatui siihen, että jotenkin mystisesti onnistuin nukahtamaan. Aamulla herätessäni kello oli jo vaikka mitä ja kaikki muut olivat jo hereillä. Olen varsin iloinen ihminen, mutta se, että nukun myöhään, saa minut ärtyisäksi. Minua kyllä harmitti, sillä olin suunnitellut aikaista, rauhallista maastoretkeä. Nyt minulle tuli kiire saada aamuhommat tehtyä ja pakattua tavarat. Jolie laitteli molempien hevoset, sillä hän oli herännyt aikaisin ja saanut kaiken tarpeellisen tehtyä.

Lopulta ehdimme onneksi nauttimaan Tampereen lumosta vielä kymmeneksi minuutiksi, kun kävimme hevosten kanssa rannan suunnassa. Sitten olikin jo aika lähteä. Laitoimme hevoset ja muut tavarat autoon, jonka jälkeen auto lähti kohti Tampereen messukeskusta.

Matkalla olin aivan hermona. Jolie oli soittanut minulle edellisellä viikolla ja sanonut tosissaan peruvansa koko kisat. Minä olin nauranut hänelle sydämettömästi ja saanut onneksi Jolien järkiini. Mutta tositilanteessa minä olin se jännittäjä! Jolie sen sijaan istui aivan rauhassa ja katseli, kun Jenny hytkyi jälleen kerran auton takapenkillä, tosin tällä kertaa toisesta syystä kuin edellisenä päivänä.

Saavuimme messukeskukselle ensimmäisten joukossa. Otimme hevoset ja muut tarpeelliset tavarat auton pysähdyttyä takakontista ja kävelimme niiden kanssa messukeskuksen aulaan. Olimme niin aikaisessa, että jonoa ei vielä ollut juuri yhtään. Muutama harrastaja oli kuitenkin jo paikalla, joiden kanssa vaihdoimme muutaman sanan. Meidän kirjoitellessamme lappusiamme alkoi taaksemme jo muodostua jonoa. Kun sain lappuni valmiiksi ja minun olisi kuulunut astua sisään messualueelle, huomasinkin Sailan jonon perällä. Innostuin hieman liikaa ja ryntäsin Sailan luo. Sailan seurassa oli sillä hetkellä Kura, joten Sailan tervehtimisen lisäksi vaihdoin pari sanaa myös hänen kanssaan. En ollut ennen tavannut Kuraa, mutta oli erittäin kiva tutustua häneen!

Höpöteltyäni hetken Sailan kanssa Jolie, jonka olin rynnätessäni auttamattomasti unohtanut, tuli väkisin repimään minut pois. Aiheutin vielä valvojille hieman harmaita hiuksia sekoilemalla ja juoksentelemalla sisään ja ulos messualueelta, sillä unohdin Paladinin näyttelynumeron. Vihdoin pääsimme sisään messualueelle kaikki tarpeellinen mukanani. Seuraamme liittyi eräs mukavan oloinen keppihevosharrastaja, jonka kanssa höpöttelimme sen aikaa kun kävelimme keppihevososastolle.

Osastolla yritin ensi töikseni tavoittaa kisojen pääjärjestäjää, Asio Otusta. Minun oli määrä tehdä Villaharjoihin juttu SM-kisoista, joten hän oli haastateltavien joukossa heti ensimmäisenä. Se ei kuitenkaan ollut helppoa, sillä huolestunut järjestäjä ryntäili ympäriinsä hoitamassa erilaisia asioita ennen kisojen alkua. En saanut muitakaan toivomiani henkilöitä kiinni, joten tyydyin lopulta vain jutustelemaan tapaamieni harrastajien kanssa ja nauttimaan kisapaikan tunnelmasta. Vein myös Paladinin näyttelykarsinaansa.




Ihmisiä alkoi virrata sisään. Myyntipöytiä laiteltiin kovaa vauhtia. Yhtäkkiä jostain kuului huudahdus: "Saila tulee!"

Olin unohtanut Sailan kokonaan. Ryntäsin äkkiä Sailan myyntipöydän luo, johon moni muukin ryntäsi yhtä aikaa minun kanssani. Voin nyt paljastaa tämän blogin lukijoille, mikä minua oli kilpailemisen lisäksi huolettanut. Nimittäin se, että eräs hevonen, jonka tiesin tulevan SM-kisoihin myyntiin, oli varmaankin melkein yksi ihanimmista ikinä näkemistäni keppihevosista! Vaikka alun perin minun ei ollut tarkoitus ostaa mitään, olin kuitenkin torstaina pakannut hieman ylimääräistä rahaa reissua varten ja lähtenyt matkaan harmaan arabin kuva silmissäni.


Niinhän siinä sitten kävi, että hetkeä myöhemmin pitelin käsissäni uutta hevostani. Oloni oli jollain tavalla rauhoittunut ja äärimmäisen onnellinen! Esittelin heti uutta hevostani ylpeänä Jolielle sekä juuri paikalle saapuneelle Kitille. Näytin sitä myös mummulleni ja papalleni, jotka olivat tulleet SM-kisoihin yleisöksi. Pian minun oli kuitenkin luovuttava hevosesta ja vietävä se takaisin Sailalle, sillä olimme sopineet, että hän tekisi arabille suitset kisojen jälkeen.

Ennen kisojen alkua jutustelin vielä Kitin, Jolien sekä monien uusien tuttavuuksien kanssa. Haastattelin ihmisiä Villaharjoja varten ja ratsastelin Piaffittarella. Olin jo jossain määrin rentoutunut ja oikein sävähdin, kun ensimmäinen luokka kuulutettiin alkavaksi.


Ensimmäisessä luokassa eli 30 cm esteissä ratsasti Kiti hevosellaan Queen of The Wild West, jonka minä hänelle joskus tein. On kyllä ihana tunne, kun hevonen on rakastettu ja käytössä. Kiti teki puhtaan radan ja valmentajana olin hänen suoritukseensa tyytyväinen, vaikka sijoitusta ei kovan tason johdosta tullutkaan. Myös seuraavassa luokassa, juniorestemestaruudessa, teki Kiti puhtaan suorituksen. Taaskaan ei sijoitusta harmi kyllä tullut, mutta jälkikäteen tulokset katsottuamme totesimme, että sijoitus ei ollut kaukana. Kiti teki hienoja ratoja ja olen erittäin tyytyväinen!

Näiden luokkien aikana tein minä haastatteluitani. Lisäksi kävimme pariinkin otteeseen juttelemassa Sailan kanssa. Tapasin myös Jennan ja Viivin, joihin olin edellisenä päivänä tutustunut.
Tyyliesteluokan aikana söimme eväitä. Mummuni ja pappani olivat taas laittaneet maistuvat ja tukevat eväät, joiden avulla pystyin päivän aikana hyviin suorituksiin. Suuri kiitos siitä heille! Lisäksi minulla oli koko päivän mukanani suklaalevy, jonka Saila oli minulle Tallinnasta tuonut ja josta jaoin myös muille ystävilleni.

Myös Ira ja Saimi saapuivat näihin aikoihin. Minun oli aivan pakko saada näyttää arabiani myös heille, joten minä, Kiti, Jolie, Ira ja Saimi hiivimme Sailan myyntipöydän taakse. Saila ja Kura eivät huomanneet mitään, vaikka otin arabin kassista, jossa Saila sitä myyntipöytänsä takana piti, ja esittelin sitä seurueelleni. Minun oli aivan pakko huikata Sailalle: "Jos joku varastaisi minun arabini, ei kukaan huomaisi mitään!" Sailan katsahtaessa meihin räjähdimme nauruun.

Kuran ja Sailan lisäksi juttelin myös Villaharjojen päätoimittajan Mysterin kanssa. Hän vaikutti myös erittäin mukavalta. Jolie oli tietysti kanssani, sillä hänhän on myös Villaharjojen toimittaja.

Jolie osallistui Herkulla 50 cm luokkaan. Ratsukko teki puhtaan radan, mutta sijoitusta ei tällä kertaa valitettavasti tullut. Vaikka Herkku ei radalla näyttänytkään kaikkein parastaan, oli se silti koko päivän ajan huomion keskipisteenä. Emme pysyneet laskuissa, kuinka moni kävi tätä ponia ihailemassa. Jolie lopulta ärsyyntyi tungeksivista ihmisistä niin paljon, että piilotti Herkun takkinsa alle. En voinut kuin nauraa!

Estemestaruus oli tänä vuonna hyvin mielenkiintoista seurattavaa. Läheskään jokainen rata ei ollut puhdas ja hypyt näyttivät paikoin hurjilta.


Kesken jännittävien ratojen Jolie ja Kiti tulivat kuitenkin repimään minut paikalta, jolla olin mielenkiinnolla seurannut Suomen parhaimmistoa. Kun kuulin, mitä Jolie ja Kiti halusivat, kauhistuin entisestäni.
Jolie ja Kiti halusivat mennä Sailan luo ja pakottaa hänet hyppäämään esteen Jolien hevosella, Realilla. Minä sanoin kaksikolle tiukasti, että minähän en moiseen lähtisi. Kiti ja Jolie ilmoittivat, että menisivät sitten kahdestaan. Tämäkään ei minua hirveästi miellyttänyt, vaan päätin seurata heitä. Mitään ei koskaan saa jättää näkemättä! Kiti ja Jolie pujahtivat Sailan myyntipöydän taakse. Minä puolestani juoksin toiselta suunnalta myyntipöydän etupuolelle varoittaakseni Sailaa. Yritin vielä sanoa pelottavimmalla äänensävylläni myyntipöydän takana seisovalle kaksikolle, että Sailaa ei saa häiritä. Tilanne oli äärimmäisen kiusallinen minulle, sillä tunnen Sailan ja nyt ystäväni alkavat yhtäkkiä vaatia häneltä jotain sellaista, johon hän ei lukuisten ihmisten pyynnöistä ole suostunut... Sailasta on kyllä välillä vaikea ottaa selvää, mutta se, mikä sai hänet hyppäämään, oli luultavasti halu järkyttää minua.

Hiivimme verryttelyalueelle, johon oli pystytetty yksi este. Paikalla oli suhteellisen paljon porukkaa ja Saila joutui odottamaan hyvän aikaa, ennen kuin pääsi esteelle Realin kanssa. Realilla Saila hyppäsi 70 cm. Sen jälkeen Saila innostui kokeilemaan vielä Pipsalla 80 cm ja lopuksi Herkulla 60 cm. Itsekin hyppäsin 30 cm esteen Sailan jälkeen Pipsalla... Ei, en ole tosiaan estehyppääjä!

Sailan hypyt näkee videolta täältä.

Pian tämän jälkeen sanoin Sailalle jäähyväiset sen päivän osalta, sillä hän oli ikävä kyllä mennyt varaamaan junaliput aivan liian aikaiselle! Estemestaruuden loputtua ja voittajan haastateltuani lähdimme minä ja Jolie mummun ja papan sekä jossain vaiheessa paikalle tupsahtaneiden isäni ja äitini kanssa syömään ravintola Barcelonaan. Ruokana oli erittäin maukkaita lihapullia. En pystynyt kuitenkaan syömään hirveästi, sillä minua alkoi jännittää pian edessä oleva helpon koululuokan startti. Jätin muut syömään ja hiivin itsekseni alas keppihevosalueelle, jossa minua vastaan juoksi hermostunut Kiti.

Sain kuulla Kitiltä, että aikataulujen venymisen takia välitaukoa ei pidettäisi ja että minun luokkani, jossa lähtisin neljänenä, alkaisi aivan niillä minuuteilla. Kiti itse lähti luokassa ensimmäisenä, jonka takia hän ei ollut voinut tulla ylös sanomaan mitään. Ryntäsin sydänjuuriani myöten järkyttyneenä ylös ja revin kannustusjoukkoni pois annostensa kimpusta. Pipsa oli laittamatta ja hiukseni roikkuivat iloisesti auki.

Saavuimme alas juuri ajoissa näkemään Kitin suorituksen, joka minun silmääni näytti aivan hyvältä. Suoritusta katsellessani Jolie hoiti Pipsaa ja minun mummuni laittoi minulle kisakampausta, joka oli koulukisateeman mukaisesti nuttura.

Kaksi muuta ratsukkoa menivät nopeasti (ainakin niin minusta tuntui) ja juuri kun kaikki oli valmista, minun nimeni kuulutettiin. Lähdin siis radalle täysin kylmänä ja hyvin hermostuneena.



Radalla onneksi rentouduin ja oikein nautin siellä olemisesta. Kaiken kaikkiaan rata meni hyvin, vaikka alussa hieman töppäilinkin niin, että unohdin irrottaa käteni tervehdyksessä. Olin kuitenkin hyvin helpottunut ja iloinen radan jälkeen.
Jolien oli alun perin pitänyt mennä tämä luokka Herkulla, mutta hän vaihtoikin ratsukseen Realin. Olin jotenkin niin sekaisin radan jälkeen, etten kamalasti pystynyt arvioimaan Jolien ratsastusta, mutta luulisin sen menneen hyvin, ainakin harjoitusten perusteella.



Palkintojenjakoon menin täysin rentona, sillä arvelin, etten sijoittuisi. Olin väärässä. Tulin viidestätoista erittäin taitavasta osallistujasta neljänneksi!


Ilomme oli kyllä suuri, kun vielä Jolie sai viidennen palkinnon. Kunniakierros tuntui jotenkin epätodelliselta, mutta siinä me vain laukkasimme!

Harmikseni Kiti oli jo lähtenyt, kun palasimme ruusukkeittemme kanssa kunniakierrokselta. En kuitenkaan ehtinyt keskittyä siihen sillä hetkellä, sillä koulumestaruus alkoi. Olin juuri Tytin kanssa jutellessani älynnyt, että olin opetellut muutamia liikkeitä koulumestaruusradasta väärin. Tyti oli kuitenkin niin hermostunut, ettei hän ryhtynyt minua sen kummemmin opettamaan. Ei siinä sitten auttanut muu kuin mennä kysymään Maikkenilta neuvoa avo- ja sulkutaivutuksen opetteluun muutamaa minuuttia ennen SM-starttia (Jennyn valmistautumista!). Maikken opetti minulle liikkeet teoriassa ja olen kyllä erittäin kiitollinen siitä hänelle! En kuitenkaan ehtinyt itse kokeilla puhumattakaan lämmittelystä, jonka löin laimi toistamiseen. Melkein koko rata koostui avo- ja sulkutaivutuksista, joita en edes ollut ehtinyt kokeilla. Tällä kertaa lähdin radalle rentona. Minulla ei ollut mitään paineita, koska onnistuminen olisi mahdotonta!

Sain radalta yllättävän hyvät pisteet, mutta sijoitusta ei kovan tason ja olemattoman harjoittelun takia tietenkään tullut.
Koulumestaruuden jälkeen oli vielä yksi luokka, johon Jolie osallistui Herkulla. Kyseessä oli 70 cm esteet. Myös Ira osallistui kyseiseen luokkaan ponillaan Eetulla.


Kummankaan rata ei mennyt aivan putkeen ja pudotuksia tuli, mutta luultavasti se johtui osittain takana olleesta rankasta päivästä. Itse sain hädin tuskin tehtyä luokan aikana viimeiset haastattelut ja minun oli pakko hieman huilata välillä istuen.

Emme jaksaneet seurata koko luokkaa ja kävimme välillä pyörimässä hevospuolella. Ostimme molemmat timanttikoristeiset harjat keppihevoskäyttöön. Sen jälkeen suuntasimme takaisin keppihevospuolelle juuri parahiksi näyttelyiden palkintojenjakoon. Hain Paladinin paikaltaan näyttelykarsinastosta ja suuntasin areenalle riviin muiden kanssa.
Koko päivän oli ollut niin kova touhu päällä, että en ollut ehtinyt ajatella näyttelyitä yhtään. Sigitiuksen alkaessa jakaa oriluokan palkintoja löi pääni edelleen tyhjää. Palkintoja jaettiin eikä Paladinin nimeä kuulunut. Lopulta oli jäljellä enää luokan voittajan julkistaminen. Kun Paladinin nimi kuulutettiin voittajaksi, olin kyllä hämmästynyt ja erittäin iloinen!


Odottelin, kun tammaluokan palkinnot jaettiin. Sen jälkeen oli vuorossa BIS-kehä. Tammojen voittaja oli erittäin upea! Olin kuitenkin todella iloinen, kun koko näyttelyiden Best In Show oli minun tinkerturilaani! Paladin onkin nyt Kep Mva Fn Paladin, sillä se valioitui heti näiden jälkeen olleiden nettinäyttelyiden seurauksena. On hienoa omistaa muotovalio!


Juttelin vielä hetken Sigitiuksen ja Asio Otuksen kanssa. Asio Otus yritti varovasti tiedustella, paljonko Paladin maksaisi, mutta jouduin tuottamaan hänelle pettymyksen kertomalla, ettei se ole myynnissä.

Kävimme lopuksi Barcelonassa syömässä munkit. Samalla katselimme, kun korkeushyppyluokan parhaimmisto hyppeli alhaalla siitä vain lähes itsensä korkuisia esteitä. Täytyy kyllä sanoa, että se oli jotain aivan käsittämätöntä!


Tämän jälkeen oli väistämättä pakko lähteä, vaikka päivä olikin ollut aivan mahtava. Kannoimme hevoset ja tavarat autolle, jossa huomasimme, että olimme unohtaneet yhden lähes kaikki tarpeelliset vaatteeni imaisseen kassin mummuni ja pappani asunnolle. Toivoa sopii, ettei meille pamahtanut ylinopeussakkoja, kun auto viiletti kohti ylimääräistä etappia. Ehdimme onneksi kuitenkin mutkasta huolimatta hyvin junalle, jolla meidän oli tarkoitus matkustaa.

Olin arvellut junamatkaa tylsäksi ja ollut jo etukäteen harmistunut siitä, mutta matka olikin melkeinpä paras ikinä! Maisemat olivat ihania. Näin junasta mm. jonkin kauriin ja kurjen. Lisäksi juna lipui vähän väliä jonkin hevoslaitumen ohi.

Kaikkein parasta oli kuitenkin seura. Alkumatkan vietin Jolien kanssa. Purimme hevosten harjat ja jaoimme haastattelupapereita, joiden pohjalta teimme yhdessä jutun SM-kisoista Villaharjoihin. Lisäksi joimme mehua ja söimme keksejä. Vaikka olen yleensä huono juomaan, tällä kertaa join mehua varmasti ainakin litran. Myös keksinsyönti lähti hieman käsistä...


Lopulta Jolie kuitenkin kyllästyi vain istumaan ja halusi, että lähtisimme ratsastamaan pitkin junan käytäviä. Se oli sikäli mielenkiintoista, että juna hytkyi ja tärisi ja yritin siitä huolimatta kulkea kouluaskelilla. Kuljimme jonkin vaunun eteenpäin, kunnes bongasimme keppihevosharrastajan, Rigtanin. Melkein koko loppumatka menikin sitten hänen kanssaan jutellessa.

Kotona en mennyt heti nukkumaan, vaikka olikin jo myöhä. Järjestelin tallia ja hoidin hevoset pois. Oli jotenkin niin haikea olo! Kisat olivat olleet maailman parhaat, mutta nyt oli vain elettävä eteenpäin. Kisat kuitenkin säilyvät  muistoissani yksinä parhaimmista! Ja ensi vuonna uudestaan!



Haluan kiittää kaikkia aivan mahtavasta päivästä! Tapasin todella mukavia harrastajia, mutta koska heitä oli niin paljon ja olen huono muistamaan nimiä, en muista juuri ketään. Olisi kiva hieman hahmottaa, keitä tapasin, joten olisi kiva kuulla joitain nimiä näin jälkikäteen!

Tämän postauksen kuvat ovat suurimmaksi osaksi Jolien ja minun isäni ottamia, koska en saanut uutta kameraani oikein pelaamaan. Suuret kiitokset myös heille!

Koulussa on tällä hetkellä sen verran kiireistä, että en saanut tätä postausta aiemmin tehtyä. Myös arvonnan pito venyy hieman. Ensi viikolla olen menossa Ra. Ran Koulumestaruuskisoihin ja sen lisäksi minun pitäisi esitellä arabini tarkemmin, joten postausta on kuitenkin luvassa!

24 kommenttia:

  1. jännittävä postaus ! olisin itsekkin halunnut sm kisoihin mutta tänä vuonna ei ollut mahdollisuutta ja muuten teetkö uudelle arabillesi esittelyn ? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, kiva että pidit ja jaksoit pituudesta huolimatta lukea! Ensi vuonna sitten! Teen sivut arabille, kunhan vain ehdin.

      Poista
  2. Tosi kiva postaus. Olisin itsekkin halunnut tuon arabin mutta sinä varastit se minulta😩

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, kiva että pidit ja jaksoit lukea! Moni muukin olisi halunnut kyseisen arabin, mutta varmasti löydät itsellesi jonkin toisen mieluisan hevosen. Ainakin minä toivon niin!

      Poista
  3. Kiva postaus, tekstiä ainakin oli :'D .. Mäkin jäin sivusta ihailee sun hevosia ja heA rataa , hienosti meni ! Ja onnee sijoituksista

    Kiva bongata NoNo täältäkin xD .. Sattuuko sulta löytymään lisää kuvia mun ja NoNon HeA radasta :') . NoNo on siis musta läsipäinen , sailan heppoja . Ja mut tunnistaa oranssista paidasta ja farkkushortseista ? :'D .. Kuvii ois kiva saada s postiin kitkatponi@gmail.com

    Mäkin oon tulossa Maikkenin kisoihin , tuun si moikkailee ;)

    - KitKatPoni

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, kiva että pidit! Tämän kirjoittaminen lähti tosiaan hieman käsistä... Kiitos, hienoa, jos ratani näytti edes jossain määrin siedettävältä! Sijoitus tuli kyllä täytenä yllätyksenä!

      Muistaakseni minulla oli vielä jokin toinenkin hyvä kuva sinusta, mutta voin vielä kaivella ja katsoa, oliko enempää. Voin lähetellä kuvia tämän viikon aikana.

      Hienoa, tule ihmeessä juttelemaan!

      Poista
  4. Oijoi, kirjoitatpa kivasti! Useammin vaan postausta tulemaan ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, kiva että pidät minun höpötyksistäni! Kyllä kirjoittaisin mieluusti useamminkin, jos vain tässä ehtisin. Onneksi on kuitenkin vain muutama viikko kesälomaan!

      Poista
  5. Tää oli tosi kiva postaus! Mäkin oon tulossa Ra.Ran kisoihin:)! Siellä siis nähdään. Ehkä saan mennä Paladinilla:3?:'D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, kiva kun pidit! Ja hienoa, tule ihmeessä höpöttelemään kanssani! Eiköhän Paladinkin kokeilu onnistu, vaikka se ei välttämättä ole käytettävissä juuri ennen starttia. Tule sitten paikan päällä kysymään!

      Poista
  6. Mukava että olen mukava ihminen :D Ihana teksti, meni kyllä aikaa lukea tämä romaani. Toivottavasti tavataan ensi vuonnakin SM-kisoissa (;

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta kai olet! Oli todella mukavaa tutustua sinuun! Minäkin toivon todella, että tapaamme vielä. Ainakin minä olen tulossa ensi vuoden SM-kisoihin, joten luultavasti siellä sitten!
      Kiitos, kiva että pidät! Heh, sitä varsinaista romaania et sitten ole nähnytkään... Sain joulun aikoihin inspiraation kirjoittaa hevoskirjan. Tekstiä on jo lähes romaanin verran, mutta juonen kannalta ollaan vasta alkutekijöissä... Voin kyllä luvata, että jos joskus saan tuon projektin valmiiksi, on minulta jo mennyt ikä ja terveys!

      Poista
  7. Sinuun oli myös tosi kiva tutustua, ja tiedoksi, että olimme kyllä aika ihmeissämme kun te laukkasitte sieltä rinteestä meidän luo. Ja me oltiin vaan menossa ohi! :'DD Ihailtiin teidän hevosia myös suuresti :) Tosiaan, toivottavasti nähdään ensi vuonna!
    PS. Sinun blogiasi on todella kivaa lukea, koska teksti on niin siistiä eikä kirjoitusvirheitä ole nimeksikään. Jatka samaan malliin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Koskaan ei kannata vain kulkea keppihevosharrastajan ohi! Sen olen oppinut jo ajat sitten, sillä sillä tavoin olen tutustunut moneen mukavaan ihmiseen ja saanut uusia ystäviä. Toivottavasti tekin tästä lähtien keppihevostelijaan törmätessänne muistatte mennä moikkaamaan, sillä voin luvata, että niin ei ainakaan menetä mitään! Oli tosiaan erittäin mukava tutustua ja kyllä varmasti näemme vielä! Pidetään yhteyttä!

      Kiitos, hienoa että pidät! Itselläni on jokin pakkomielle lähes virheettömään tekstiin. Myönnän, ettei se sitä minullakaan täydellisesti ole, mutta pieni särö elävöittää tekstiä.

      Poista
  8. Mua jäi häiritseen kuka unelma heppani messuilta multa pölli, mut se olitkin sie! Ähäkutti, en ehtinyt saamaan yhtäkään Sailan ponimusta, mut kiva et sie sait.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minun ystävälleni kävi samalla tavalla, hänkään ei saanut hevosta, sillä hän tuli minuutin myöhässä hänen isänsä nukuttua pommiin. On tuo jotenkin hullua ajatella, että kaikki ryntäävät yhtä aikaa ja nopein saa! Olen kuitenkin varma, että tulet vielä löytämään itsellesi toisen unelmahevosen!

      Poista
  9. Upea postaus! Näimme teidät. C; Miulla oli Sailan pöydästä se american baskir curly, kamulla musta arabi. :3 Minkä ikäinen olet? Olen 11, kohta 12. :3 Alan lukea blogiasi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, kiva että pidit! Minä kyllä hieman yllättyisin, jos joku ei minua olisi nähnyt, sillä juoksentelin ympäriinsä ja juttelin varmaan ainakin viidenkymmenen ihmisen kanssa. Onnittelut teille! Ikäni on minulle hieman arka paikka, mutta olen 13. Hienoa!

      Poista
  10. Tosi kiva postaus ja mahtavia kuvia! Mäkin näin sut ja ihailin kovasti Pipsan harjaa, kun olitte Pipsan kanssa radalla. Herkku ja Baladin olivat myös livanä super söpöjä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, kiva kun pidit! Hyvä, jos Pipsan harjan laitto näytti edes jotenkuten siedettävältä! Herkku ja Paladin kiittävät.

      Poista
  11. Näin sut messuilla useaan otteeseen, en viittinyt tulla jutteleen mut näin. Pipsan harjan olit laittanut ihanasti, voi ku itekin osais :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olisit ihmeessä tullut juttelemaan! Minusta on aina niin mukava tutustua uusiin ihmisiin, etenkin jos he harrastavat keppihevosia. Kiitos, kiva, että harja miellytti silmääsi! Kyseinen kampaus on todella yksinkertainen tehdä. Netistä penkomalla löytäisi varmaan ohjeita, joskaan minulla ei ole enää mitään muistikuvaa, mikä kyseisen letin nimi oli.

      Poista
  12. Toi sun ostama Sailan tekemä heppa on ihaanaa!! Paljon se oikeen maksoi?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Crisma hörähtää kiitoksensa! Hinnat jääkööt minun ja Sailan välisiksi, mutta jos itsellesi tilaria mietit, löytää hinnaston Iisan taliin tilaussivuilta.

      Poista