keskiviikko 12. elokuuta 2015

Myyntiin tiedoton rautias






Minun ja Jolien kisat menivät aivan hyvin. Niistä tulee postausta myöhemmin, kun saan kaikki kuvat seulottua ja oman mieleni rauhoitettua kisamyllerryksen jäljiltä. Sen verran kuitenkin mainittakoon, että sain kaikki myyntihevoset, papurikon mukaan lukien, myytyä. Olen kuitenkin ommellut uutta myyntiheppaa, joka on mahdollista ostaa netin kautta. Hevosen myynti-ilmoitus löytyy täältä. Kuvia olisi voinut olla reilumminkin, mutta tuurillani kameran akku tietysti loppui kesken kuvauksen ja olen arvatenkin liian laiska ottamaan tulevaisuudessa lisää kuvia. Ensialkuun pyytäisin hevosesta postikuluineen 35 €, mutta katsotaan nyt, meneekö kaupaksi. 

torstai 6. elokuuta 2015

Myyntiheppoja





Ajatella, että minun ja Jolien kilpailut ovat jo huomenna! Olen stressannut aivan tajuttomasti kilpailuita erinäisten hankaluuksien johdosta. Onneksi pian ollaan voiton puolella ja pahimmat ongelmat on voitettu!

Kisajärjestelyjen ohessa olen saanut muutaman myyntihepan tehtyä minun myyntipöytääni varten. Mustan shetlanninponin, arabimaisen ruunikon sekä ruunikon pikkuponin. Yllä olleet kuvat eivät ole olosuhteiden johdosta parhaimpia mahdollisia, mutta tässä kuitenkin vilaus siitä, mitä perjantaina on luvassa. Otan varmaan jälleen kerran papurikon mukaan täyttämättömänä. On muuten mielenkiintoista, että aluksi kyseisestä myyntihepasta tuli paljon kyselyitä ja nyt ei enää ollenkaan! Mikä tähän mahtaa olla syynä?


Kisoissa nähdään!

lauantai 1. elokuuta 2015

ECP & CRB Eveting


Olin tosiaan viime viikon lauantaina Eclipsen ja Caribian kenttäkilpailuissa. Kisapaikalle menin yhdessä Jolien, Sailan ja Asio Otuksen kanssa. Matka meni varsin mukavasti rupatellessa ja Jolien pomppiessa junassa uuden poninsa kanssa, josta minulla ei valitettavasti ole kuvaa. Kukaan ei tosin ollut jaksanut vaivautua katsomaan, mistä bussi lähtee, ja niinpä jouduimme juoksemaan juna-asemalla pysäkkejä ympäri peläten, että 71 kurvaisi jostakin meidän ohitsemme. Sailan äärimmäisyyksiin treenatulla tenttituurilla löysimme lopulta oikean pysäkin ja olimme kisapaikalla jo tuntia ennen kisojen alkua.


Kisapaikalla oli kyllä laitettu kaikki aivan viimeisen päälle. Esteet olivat todella upeat, puhumattakaan maastoradasta!


Lähtömaksuni maksettuani aloin opetella rataa. Olen tunnetusti erittäin huono oppimaan esteratoja ja niinpä jankkasin rataa tunnin ajan. Lopulta oli kyllä aivan pää kipeänä, mutta ei siinä muukaan auttanut.


Jolien Reali, maskotiksi ja Onzun mieliksi mukaan lähtenyt Pontso Paladin, kisahevoseni Crisma ja Sokerin heppa, jonka nimeä en valitettavasti enää muista.

Sinä aikana, kun en opetellut rataa, juttelin Jolien, Sailan, Asio Otuksen, Onzun, Sokerin ja monen muun kanssa. Hyppäsin myös pari yksittäistä estettä Crismalla.

Esteosioiden alkaessa olin hyvin rauhallinen verrattuna siihen, kuinka esteet minua kammottavat. Startin lähestyessä alkoi minua toki jännittää, mutta purin jännitystäni ottamalla vähintään sata kuvaa Maikkenin omistamasta Sailan kisaratsusta, Svantesta. Lisäksi kävin juuri ennen suoritusta rataa läpi.


Svante katselemassa Senior Cupin esterataa. Eräs Jennyn rauhoitusotoksista.




Kuvia ennen Bronze Trophya olleesta Senior Cupista.


Jolie ratsasti kisoissa Realilla.

Oma kisasuoritukseni ei mennyt läheskään täydellisesti. Vaikka olin kerrannut rataa kuin hullu, meinasi se joka kurvissa unohtua. Tein sitten joka kerta viime hetkellä äkkikäännöksen, kun muistin, mihin suuntaan rata jatkuu. Rata meni aika hitaassa tempossa ja kamalalla tyylillä, mutta en onneksi pudottanut esteitä, jotka olivat 60 cm korkeita...

Rataesteosuuden jälkeen oli vuorossa kouluosio, joka ei mennyt minulta ollenkaan hyvin. Unohdin radan, vaikka tällä kertaa olin harjoitellut radan aivan kunnolla enkä vasta kisapaikalla. Lisäksi paperin takaisin saatuani huomasin saaneeni elämäni huonoimmat prosentit, muistaakseni vieläkin huonommat kuin vuoden 2014 SM-kisoissa, jolloin kirjaimellisesti kävelin ja juoksin radalla tönköillä askelilla sekä esitin kammottavaa tikkulaukkaa. Ensimmäisestä kohdasta sain peräti 9, mutta sen jälkeen rata olikin pelkkää alamäkeä. Tuomarin mielestäni askeleeni olivat jäykät. Tässä kouluradassa ei siis ollut kehumista.


Minulla ei valitettavasti ole onnistuneita kuvia itsestäni rataesteiltä tai kouluradalta. Menoni näytti kyllä rehellisesti sanottuna aivan kammottavalta!

Etukäteen olin stressannut maastoesteosiota, mutta  se olikin oikeastaan kaikista osioista hauskin. Minullahan on aina ollut ylitsepääsemätön kammo kiinteisiin esteisiin, mutta kisapäivänä esteet menivät kuin itsestään, eikä minua haitannut lainkaan, vaikka kenkäni kastuivat vesiesteellä. Aikani tuskin kuitenkaan oli hyvä ja tyyli oli taas kerran erittäin upea.




Nämä kuvat olivat tosiaan parhaimmasta päästä... Onneksi upeat esteet hieman pehmentävät vaikutelmaa.


Maasto-osion ja pisteenlaskun jälkeen oli jokaisen luokan palkintojenjako. Taso oli ollut kilpailuissa erittäin kova, joten en tietenkään sijoittunut. Tässä kuitenkin pari kuvaa palkintojenjaosta.


Saila voitti Svantella Senior Cupin.


Bronze Trophyn voittaja.

Mielestäni kisat olivat erittäin hyvin järjestetyt, joskin ne venyivät aika myöhään. Paikalla oli todella monia mukavia harrastajia, mutta jotenkin kisoissa oleminen ei tuntunut niin hauskalta kuin yleensä. Tämä ei missään nimessä siis ollut kisojen järjestäjien tai muiden kisoissa olleiden syy. Kaikki olivat erittäin mukavia, mutta itseäni ei vain jotenkin kisoissa olo inspiroinut. Olin muutenkin erittäin väsynyt koko päivän ja juttuni olivat niin tuulesta temmattuja, että mitä tahansa päästinkin suustani, alkoi minua saman tien hävettää.

Kuten monet ovat varmaan huomanneetkin, olen ollut viime aikoina hieman epäaktiivisempi. Syynä tähän on kerta kaikkiaan inspiraation puute. Olen myös ylirankan kouluvuoden jäljiltä edelleen hyvin rasittunut, vaikka kesäloma onkin lopuillaan. Oli jotenkin hankalaa huomata kisoissa, kuinka paljon tämä harrastus on mennyt parissa kuukaudessa eteenpäin, kun itse on pitänyt hieman taukoa. Tulin lisäksi vasta nyt huomanneeksi, että askeleeni ovat huonontuneet todella paljon. En ole varmaan lähes puoleen vuoteen videoinut omaa ratsastustani, joka on kyllä kostautunut. Lisäksi olen keskittynyt aivan liikaa esteisiin ja ajatellut, että kyllä se koulupuoli hoituu. Mitä järkeä minun on hypätä korkeammalle, kun en kuitenkaan kisoissa muista paljon matalampaa rataa enkä aio enää tämän jälkeen esteillä kilpailla?

Olen myös aina halunnut viralliseksi tuomariksi, mutta nyt kun haku avautui, en sitten voinutkaan hakea. En tiedä ollenkaan, paljonko minulla jää mihinkin aikaa syksyllä. Arkipäivät olen koulussa ja viikonloput tallilla, enkä haluaisi keppihevosharrastukseni olevan pelkkää netissä surffaamista.

Jouduin muutama päivä sitten aloittamaan kouluratsastuksen suhteen aivan alusta. Tällä hetkellä olen Helppo C -tasolla harjoittelemassa askellajeja. Jännittävää, että pitäisi ensi viikolla mennä Intermediate II omissa kisoissa... Täytyykin nyt treenata ahkerasti!

Sen lisäksi, että olen taas aloittanut treenaamaan ratsastusta, lojuu pitkästä aikaa huoneessani keskeneräinen hevosenraato. Lisäksi minun täytyy tehdä paljon valmisteluja omia kisoja varten. Kiirettä tulee pitämään!

Papurikko on muuten edelleen myynnissä. Se olisi mahdollista hakea minun ja Jolien kisoista ilman täytteitä ja keppiä hintaan 30 €, kun postikuluja ei tule mukaan tai voin perinteisesti postittaa hevosen.